Kreivi Pietari Brahen syntymästä 400 vuotta

Syntymä

Helmikuun 18. päivänä 2002 tulee kuluneeksi 400 vuotta kreivi Pietari (Per) Brahen syntymästä. Ruotsin mahtimiehiin 1500- ja 1600-lukujen vaihteessa kuulunut valtaneuvos Abraham Brahe merkitsi helmikuussa 1602 Rydholmin kartanossa Ruotsissa seuraavat sanat aikakirjoihinsa: "kahdentoista ja yhden välillä 18.2.1602 syntyi poikani Pehr ja helmikuun 21. päivänä annoin kastaa pikku Pehrin." Tämä on ensimmäinen aikakirjoihin jäänyt merkintä Pietari Brahesta, Suomen kenraalikuvernööristä ja maamme merkittävästä kehittäjästä 1600-luvulla.

 


Kreivi Pietari Brahe katselee Kajaanin elämää ylhäisessä yksinäisyydessään.
Patsaan on tehnyt kuvanveistäjä Yrjö Liipola vuonna 1954.

 

Vastentahtoisesti Suomen kenraalikuvernööriksi

Kreivi Pietari Brahe (1602-1680) on jäänyt Suomen historiaan monipuolisena hallintomiehenä ja erilaisten taloudellisten ja henkisten uudistusten puolestapuhujana. Hän oli valistushenkinen yli 100 vuotta ennen valistuksen aikaa. Brahe oli myös kosmopoliitti, joka nuoruudessaan kiersi opiskelumatkoillaan ympäri Eurooppaa ja oppi tuntemaan monia tuon ajan merkkimiehiä.

1600-luvun pitkien sotien seurauksena Ruotsin valtakunnan eri osat, varsinkin sen itäinen osa Suomi, olivat vajonneet suuriin taloudellisiin vaikeuksiin. Suomessa ongelmia lisäsivät 1630-luvun puolivälin tienoilla koetut kadot, joiden vuoksi mm. vuonna 1635 yli puolet kruununverotuloista jäi saamatta. Monia muitakin ongelmia ilmeni ja itäisen maakunnan väestö oli oloihinsa perin tyytymätöntä. Suomesta puuttui tuolloin arvovaltainen, suunnitteleva ja kokoava johto, joka olisi voinut ratkaista tehokkaasti valtakunnan itäistä maakuntaa vaivanneet ongelmat.

Ilmeisesti Suomen tilaa pidettiin Ruotsissa niin toivottomana, ettei johtaviin virkoihin tahtonut löytyä ehdokkaita. Suurvalta-ajan Ruotsin korkeat virkamiehet eivät olisi 1630-luvun puolivälissä suurin surminkaan halunneet siirtyä köyhään ja syrjäiseen maankolkkaan, mm. Gabriel Pentinpoika Oxenstierna, joka oli toiminut Suomessa jonkin aikaa kenraalikuvernöörinä, ei halunnut palata enää takaisin asemapaikkaansa. Suomen kenraalikuvernööriksi ei halunnut alussa nuori ja kopea Pietari Brahekaan, joka koki, että valtaneuvoston oxenstiernalaiset pyrkivät pääsemään hänestä näin eroon.

Kustaa II Aadolfin vuonna 1632 tapahtuneen kuoleman jälkeen uhmamielinen kreivi Pietari Brahe oli joutunut oxenstiernalaisten erityiseksi silmätikuksi ja hänen virkauransa näytti nousevan pystyyn. Niinpä hänen ei auttanut muu kuin taipua valtaneuvoston painostuksen edessä. Ruotsin valtaneuvosto nimitti hänet 7. kesäkuuta 1637 pikimmiten vaativaan Suomen kenraalikuvernöörin virkaan. Ilmeisesti Brahe saatiin suostutelluksi tehtävään siten, että hänelle myönnettiin edeltäjäänsä laajemmat valtaoikeudet, joiden avulla hän saattoi tehokkaasti ratkaista paikan päällä Suomessa tyytymättömyyttä aiheuttavia ongelmia ja hallinnon puutteita. Lokakuun 27. päivänä 1637 allekirjoitettiin vielä Pietari Brahen valtakirja, jolla hänet määrättiin Suomen ja siihen kuuluvan Ahvenanmaan sekä molempien Karjaloiden kenraalikuvernööriksi. Pohjanmaa ei kuitenkaan kuulunut kreivi Brahen valtapiiriin.





Kreivi Pietari Brahe oli hallintomiehenä ja yhteiskunnan kehittäjänä paljon edellä aikaansa.

Pietari Brahe aloittaa uudistustoimet

Monien vaiheiden ja myrskyisän matkan jälkeen Pietari Brahe saapui vaimonsa Kristiina Stenbockin, perheensä ja muun seurueensa kanssa asemapaikkaansa Turkuun marraskuun 21. päivänä 1637. Pietari Brahe asettui perheineen Turun linnaan, jota ryhdyttiin heti kunnostamaan uuden valtaherran toiveiden mukaisesti. Pietari Brahe toi mukanaan myös päteviä virkamiehiä, joiden kanssa hän ryhtyi hoitamaan asemamaansa asioita kuntoon.

Pietari Brahen tavoitteena oli toteuttaa Suomen olojen parantamiseksi kokonaisohjelma, jossa päähuomio kiinnitettiin elinkeinojen kehittämiseen, verotuksen tehostamiseen, oikeudenhoidon kohentamiseen ja armeijan vahvistamiseen sekä maan koulutus- ja sivistysolojen saattamiseen muun maan tasalle. Brahe vaati virkamiehiltään tehokkuutta, pätevyyttä ja lojaalisuutta. Asettipa hän johtaville virkamiehille myös ennen kuulumattoman vaatimuksen: heidän tuli osata suomea, jos he joutuivat virkatoimissaan asioimaan rahvaan edustajien kanssa. Ruotsin johdolle lähettämässään kirjeessä hän totesi suomen kielen oppimisen olevan virkamiehille tärkeämpää kuin ranskan tai italian taidon saavuttamisen, sillä "Suomen suuriruhtinaskunta on parhain ja suurin osa Teidän kuninkaallisen Majesteettinne ja Ruotsin kruunun aluetta".

Perehtyäkseen rahvaan elämään kunnolla kreivi Pietari Brahe halusi henkilökohtaisesti tutustua Suomen eri osiin. Hänen mielestään pelkästään Turusta käsin maata ei oppinut tuntemaan kunnolla. Oltuaan Suomessa vain parisen kuukautta hän aloitti tammikuun 20. päivänä 1638 laajan matkan maan sisäosiin. Sen pohjalta hän laati matkakertomuksen, jossa hän ehdotti monia uudistustoimia Suomeen.

Brahe totesi matkakertomuksessaan, että Suomi oli laaja maa ja sen luonnonrikkaudet olivat huomattavat. Hänen mukaansa maan järvet kuhisivat kaloja ja metsä oli täynnä riistaa. Suomalaisista Brahe antoi kuitenkin vähemmän mairittelevan lausunnon:

"Rahvaan tavat ovat sellaisia, jommoisia ne pitkän aikaa ovat olleet, niin ettei se suuresti pidä väliä omistaa enempää kuin minkä kohta voi panna poskeensa. Laiskuus ja juoppous kasvavat päivä päivältä, etenkin juominen, mikä johtuu etupäässä tupakan liian aikaisesta ja ylellisestä nauttimisesta, niin ettei pian enää ole ainoatakaan miestä tai naista, nuorta tai vanhaa, joka ei tapaisi myöhään ja varhain sekä nuuskata että juoda tai polttaa tupakkaa."

Brahe toivoi sen vuoksi kaukoviisaasti, että tupakka suljettaisiin kaupungin apteekkeihin ja annettaisiin vain sairaille lääkkeeksi. Hän ihmetteli myös suomalaisten käyttäytymistä: kun he menevät ulkomaille tai Ruotsiin, niin he tekevät työtä kolmen puolesta ja ovat hyvin tarkkoja ja huolellisia töissään, mutta kotonaan he ovat aivan toisenlaisia: makaavat talvikaudet savupirteissään lähtemättä minnekään töihin. Pienen myönnytyksen Brahe kuitenkin teki: hänestä merenrannalla asuvat olivat toimeliaampia ja ahkerampia kuin sisämaan asukkaat.

Seikkaperäisessä selonteossaan Brahe esitti ensimmäisen kerran, että Turkuun oli perustettava yliopisto ja muihin kaupunkeihin ja maaseudulle pedagogioita. Niiden avulla suomalaisista saataisiin koulutettua kyvykkäitä virkamiehiä valtakunnan palvelukseen. Brahe uskoi myös, että koulutuksen avulla voitaisiin taikausko ja pinttyneet vanhat ennakkoluulot samoin kuin laiskuuskin karsia suomalaisten keskuudesta. Hänen mielestään maaherrat kyllä toimivat lääniensä hyväksi, mutta alemmat virkamiehet, varsinkin voudit olivat kelvottomia.

Muuten Pietari Brahe piti maamme asemaa hyvänä. Hän kehui vesireittejämme ja piti niitä hyvänä lähtökohtana kaupan kehittymiselle. Brahen mukaan pääsi veneellä pääsi vähällä vaivalla Porista Päijänteeseen, Päijänteestä Lapveteen eli Saimaaseen ja sieltä Lappiin saakka Oulujärven seudun kautta.

Kulkupäällä

Turkuun palattuaan Pietari Brahe hoiti jonkin aikaa virkatoimiaan, mutta lähti heinäkuun puolivälissä 1638 jo uudelle matkalle. Hän matkasi meritse Poriin, palasi sieltä maitse Turkuun elokuussa ja ryhtyi hoitamaan rästiin jääneitä hallintotoimia. Seuraavan kevättalven Brahe vietti taas tien päällä: hän tutustui Käkisalmen lääniin, josta oli kantautunut Turkuun huolestuttavia tietoja hallasta ja nälänhädästä. Vaivalloinen matka, jonka aikana Brahe hyvän kuvan Karjalan kurjuudesta, kesti toukokuuhun 1639.




Vaikka kreivi Pietari Brahe oli maailmanmies ja gastronomi ja osasi nauttia elämän mukavuuksista, hän ei pelännyt myöskään asumattomia Suomen salomaita sisämaan retkillään.

Jokin merkillinen kulkemisen pakko vaivasi Pietari Brahea noihin aikoihin, sillä tuskin hän oli päässyt takaisin Turkuun, kun hän jo suunnitteli uutta matkaa. Siitä oli tuleva hänen laajin retkensä. Suoritettuaan Helsingissä sotaväen katselmuksen Brahe suunnisti kulkunsa kohti Hämeenlinnaa ja sieltä vesitse ja maitse kohti Savonlinnaa. Sieltä seurue nousi veneisiin, joilla kuljettiin Oriveden ja Pyhäjärven yli Pielisen suuhun ja sieltä monien vaivojen vastusten jälkeen viimein Kajaaniin 1639. Se oli hänen ensimmäinen vierailunsa Pohjan perillä. Uudemman kerran hän vieraili Kajaanissa vuonna 1649 toisen kenraalikuvernöörikautensa aikana. Todettakoon tässä yhteydessä, että kreivi Pietari Brahe toimi Suomen kenraalikuvernöörinä kahteen otteeseen vuosina 1637–41 ja 1648–54.

Pietari Brahe saa Kajaanin vapaaherrakunnan läänityksekseen

Vuosina 1644-1654 Ruotsia hallinnut kuningatar Kristiina luovutti vuonna 1650 kreivi Pietari Brahelle läänitykseksi Kajaanin vapaaherrakunnan, johon kuuluivat Kajaanin tai Paltamon, Kuopion ja Iisalmen pitäjät. Vuonna 1652 kreivi Brahe vielä osti Ruotsin kruunulta 30 399 riikintaalerilla allodiaalisena rälssitilana suurehkon osan Salon eli Saloisten pitäjää eli nykyisen Raahen alueen ja komissaario Henrik Cronstjernalta Pielisen pogostan Käkisalmen läänistä. Näin Brahen omistuksiin kuului 1650-luvun puolivälissä huomattava osa koko itäisestä Suomesta. Kajaanin vapaaherrakunnan lisäksi hänen omistuksiinsa kuuluivat Brahenlinnan lääni sekä Marttilan ja Paraisten pitäjässä olevat tilukset.

Merkittävimpiä uudistuksia

Tarmokas kenraalikuvernööri halusi kehittää Suomea monin eri uudistuksin. Hänen ansiostaan maahan perustettiin kaupan kehittämiseksi lukuisia uusia kaupunkeja mm. Hamina, Kristiinankaupunki 1649, Raahe 1649, Hämeenlinna 1639, Savonlinna 1639, Lappeenranta 1649, Sortavala, Brahea (nykyinen Lieksa) 1659 ja Kajaani 1651. Lisäksi Helsinki siirrettiin uuteen paikkaan.

Myös maan postilaitos organisoitiin uudelleen vuonna 1638, jolloin Suomessa alkoi järjestetty postitoiminta. Tukholmasta avattiin Ahvenenmaan Eckerön kautta postilinja Suomeen. Lisäksi Suomeen perustettiin uusia postilinjoja ja -konttoreita, ja postinkuljetusta hoitivat siihen velvoitetut ns. postitalonpojat. Maamme sivistyselämää Brahe myös tunnetusti elvytti perustamalla Turun Akatemian vuonna 1640 ja käännättämällä raamatun suomen kielelle kahta vuotta myöhemmin. Suomen elinkeinoja myös kehitettiin monin tavoin. Metsänhoidon ja vuorityön edistämiseksi perustettiin jahti- ja vuorimestarin virat.

"Turun akatemia
lat. Academia Aboënsis,
Turussa 1640–1828 toiminut yliopisto,
Helsingin yliopiston edeltäjä.
Turun akatemian perustamista ajoi etenkin Pietari Brahe,
joka 1639 sai valtaneuvoston tekemään perustamispäätöksen.
Akatemian juhlallinen vihkimistilaisuus järjestettiin 15.7.1640.
Tiedekuntia oli neljä: teologinen, lainopillinen,
lääketieteellinen ja filosofinen.
Ensimmäinen maisterinpromootio pidettiin 1643."



Turun Akatemian perustamisasiakirja 1640. Kuva: Helsingin yliopiston kokoelmat.




Ratsuposti 1600-luvulla. Aikalaispiirros.

Ei ihme, jos aikalaiset kutsuivat tuota aikaa kreivin ajaksi. Käsitteessä oli ja on yhä hyvin myönteinen lataus. Sanonta on jäänyt elämään ja se tunnetaan yhä huolimatta yli 300 vuoden iästä. Myös meidän päivinämme kreivin ajalla tarkoitetaan hyvää ja menestyksekästä aikakautta tai otollista tai viimeistä mahdollista hetkeä.

Kajaanin kaupungin perustaminen

Jos Pietari Brahen kenraalikuvernöörivuodet olivat suotuisaa aikaa koko maalle, olivat ne sitä erityisesti Kajaanin vapaaherrakunnalle, jonka kehittämiseen Brahe kohdisti erityistä huomiota. Omistamalleen alueelle hän suunnitteli yhtenäisen hallinnon ja keskuksen, joksi hän valitsi Kajaanin linnan, joka tuohon aikaan näytteli merkittävää osaa maamme koillisosien puolustamisessa.

Brahe ei suunnitellut pelkästään sotilaallista ja hallinnollista keskusta, vaan hän halusi perustaa linnan kupeelle myös vilkkaan kauppakaupungin, josta hän suunnitteli laajan vapaaherrakuntansa pääkaupunkia. Kajaanin linnan kupeella nuokkuva kyläpahanen oli Brahen mielestä sovelias kaupungiksi sen vuoksi, että sillä oli linna turvanaan ja seudun halki kulki vanhastaan kauppareitti ja kulkuväylä Pohjanmaalle. Ollessaan kolmatta kertaa Kajaanin seudulla Brahe allekirjoitti 6. maaliskuuta 1651 Ämmäkosken partaalla Kajaanin kaupungin perustamisasiakirjan. Kreivi määritteli kuitenkin kaupungin rajat, varsinkin eteläpuolisella alueella melko epätarkasti, mistä oli myöhemmin seurauksena rajariitoja kajaanilaisten porvareitten ja paltamolaisten talollisten kanssa. Kajaani oli tuossa vaiheessa kuitenkin pikemminkin harmaa maalaiskylä kuin kaupunki. Sen kunnianarvoisat porvaritkin elättivät itsensä lähinnä kaskenpoltolla.

Kajaanin linna rakennetaan valmiiksi 1666




Kajaanin linna kuuluu olennaisena osana Kajaaninjoen maisemakuvaan.

Pietari Brahen suosiosta pääsi nauttimaan myös Kajaanin linna. Se oli perustettu vuonna 1604 silloisen Vuohenkijoen Ämmäkosken yläpuoliseen saareen. Linna oli tarkoitettu Oulujoen vesistön ja sen erämaa-asutuksen turvaksi sekä Vienanmerelle suuntautuvien valloitusretkien tukivarustukseksi. Linnan piirustukset laati muurari Iisak Rasmuksenpoika. Alkuaan syrjäinen Kajaanin linna käsitti vain suorakaiteen muotoista linnanpihaa ympäröivän kehämuurin ja kaksi tykkitornia. Kajaanin linnan ensimmäinen rakennusvaihe päättyi vuonna 1619, vaikka linna oli vielä melko keskeneräinen.




Millaiselta Kajaanin linna on aikoinaan näyttänyt, sitä ei tarkalleen tiedetä. Kuvassa arkkitehti Jac. Ahrenbergin näkemys linnasta 1660-luvulla.

Todennäköisesti syrjäinen linna olisi jäänytkin keskeneräiseksi varustukseksi, jollei Pietari Brahe olisi saanut Kajaanin vapaaherrakuntaa läänityksekseen. Vuoden 1650 jälkeen hän ryhtyi pontevasti kohentamaan erämaalinnaa. Brahen toimesta linnoitusta vahvistettiin 1660-luvulla mm. maapattereilla. Hän seurasi tarkasti linnan rakennustöitä ja antoi Tukholmasta käsin kirjeitse ohjeita hopmanni Långhille. Vaikka tämä ahkerasti raportoi rakennushankkeen edistymisestä, Brahe ei näytä olleen tyytyväinen saamiinsa tietoihin. Långh väitti kirjoittavansa isännälleen joka 14. päivä, "mutta Jumala tietää, mihin kirjeet joutuvat". Suurimman ongelman muodosti työvoiman saanti, sillä harvaan asutussa Kajaanin läänissä ei ollut riittävästi miehiä linnoitustöihin. Sen vuoksi Pietari Brahe esitti, että linnan rakennustöihin otettaisiin romaaneja, joille annettaisiin asunnoiksi seudun autiotiloja. Mutta kun tulijoita oli melko vähän, vain noin 100 henkeä ja hekin laiskanpuoleista joukkoa, tuskastunut Pietari Brahe läksytti linnanpäällikköä ja romaaneja lokakuussa 1663 ankarin sanoin. Monivuotinen uurastus saatiin kuitenkin päätökseen vuonna 1666, jolloin linna oli valmis. Sen kunniaksi linnan muuriin muurattiin muistolaatta, jonka jäljennös on muureissa edelleen nähtävillä. Alkuperäinen laatta on kansallismuseossa.




Eläminen vasta valmistuneessa Kajaanin linnassa ei liene ollut talvella kovin mukavaa, sillä joesta nouseva hyinen kosteus tunkeutui sisätiloihin. 1600-luvulla linnaa käytettiinkin vankilana ja karkotuspaikkana. Venäläiset räjäyttivät korpilinnan ruutivarastoineen ilmaan 1716. Sen jälkeen Kajaanin linna on viettänyt hiljaiseloa sen ylitse kulkevan sillan alla. Raunioita on silloin tällöin kunnostettu, jotta muurit eivät vyöryisi jokeen.

Leprasairaala Parkinniemeen

Pietari Brahen ansiosta Kajaaniin perustettiin myös Pohjois-Suomen ensimmäinen sairaala. Se oli tarkoitettu leprasairaille potilaille, joita oli alkanut ilmaantua myös Kainuun kulmakunnille. Vuonna 1653, kaksi vuotta sen jälkeen kun Kajaani oli saanut kaupunkioikeudet, Kajaanin linnan silloinen päällikkö Palmbaum kirjoitti kreivi Pietari Brahelle, että pelätty spitaali oli levinnyt myös Kajaanin vapaaherrakuntaan. Tautiin sairastuneita oli jo kymmenen. Niinpä linnan päällikkö esitti huolestuneena, että näille "Jumalan vangeille", kuten heitä tuolloin kutsuttiin, rakennettaisiin Kajaanin läheisyyteen oma sairaala. Se päätettiin Brahen kehotuksesta sijoittaa Kajaanista länteen sijaitsevalle Parkinniemelle, paikkaan, jossa Kajaaninjoki laskee Paltajärveen. Alue lienee sijainnut jossakin Katajalahden rannalla, vaikka hospitaalista ei ole säilynytkään kivijalkaa tai muuta merkkiä jälkipolville. Tuohon aikaan paikka oli kuitenkin riittävän etäällä muusta asutuksesta ja sopi leprosorion tarpeisiin hyvin.

Eräässä vaiheessa laitos aiottiin sijoittaa myös tuolloisen Kainuun keskukseen Paltaniemelle, mutta ajatuksesta luovuttiin ilmeisesti pappien vastustuksen vuoksi. Parkinniemen hospitaalin toiminnan rahoittamiseksi kerättiin jokaiselta kihlakunnan savulta, so. asutulta talolta kaksi äyrin hopearahaa veroina. Myöhemmin hoitolaitoksen rahoitusta laajennettiin niin, että jokainen vapaaherrakunnan savu maksoi asyylin ylläpidosta yhden jyväkapan veroa vuodessa.

Parkinniemen asyylistä on säilynyt lähteissä vain hajamainintoja. Paltamon rovasti Johannes Cajanuksen kertomuksen ansiosta kuitenkin tiedetään, että laitoksessa oli vuonna 1663 kolme huonetta, eteinen ja aitta sekä sauna. Sairaala-alue ympäröitiin lisäksi jonkinlaisella seiväsaidalla, jollaisia Kainuussa käytettiin yleisesti karja-aitoina vielä muutama vuosikymmen sitten. Sairaala-aidan viereen asetettiin jonkinlainen almulaatikko, johon ohikulkevien toivottiin heittävän roponsa spitaalisten auttamiseksi.

Sairaalan hoitajana toimi yleensä joku iäkäs vanhus, joka ei muuten saanut elantoa itselleen. Vanhukset kun eivät eläneet niin pitkään, että olisivat ennättäneet sairastua spitaaliin. Ensimmäisenä sairaalan hoitajana mainitaan olleen Mikko Laurinpoika -niminen hoitaja, joka osasi lukea ja kirjoittaa. Palkakseen hän sai vaarallisesta työstään neljä tynnyriä viljaa vuodessa. Myöhemmin hoitajana toimi savolainen Hannes Mikonpoika, joka hankki Kajaanin läänin voudilta sairaiden hoitamiseen tarvittavan muonan.




Parkinniemen maisemia nykyisin. Leprasairaalasta ei ole säilynyt edes kivijalkaa.

Parkinniemen Leprasairaala paloi vuonna 1671. Laitos koettiin kuitenkin niin tärkeäksi, että se rakennettiin pian uudelleen. 1600-luvun lopulla potilaita oli jo melko vähän, sillä vanhat leprasairaat olivat suurimmaksi osaksi kuolleet vaivoihinsa. Laitoksen jatkamiselle oli tuossa vaiheessa melko vaikea keksiä perusteita. Sairaalan yhteyteen päätettiin kuitenkin rakentaa jonkinlainen köyhäintalo ja jakaa sen pääosin mielisairaista ja köyhistä vanhuksista koostuville asukeille spitaalisilta jäänyt vilja.

Kreivin raha-apua sairaalalle riitti vuoteen 1680, minkä jälkeen Paltamon ja Sotkamon pitäjät yrittivät sen jälkeen ylläpitää sairaalaa omin varoin, mutta heikoin tuloksin. Parkinniemen hospitaali oli koko Pohjois-Suomen vanhin sairaala, sillä seuraava sairaala perustettiin vuonna 1687 Ouluun mielisairaita varten.

Kajaanin vapaaherrakunta sai nauttia noin 30 vuotta kreivillistä suosiota. Sitä riitti vuoteen 1680, jolloin Pietari Brahe kuoli. Sen jälkeen Ruotsissa toimeenpantiin ns. iso reduktio, jossa peruutettiin kaikki valtakunnassa perustetut kreivi- ja vapaaherrakunnat sekä Norrköpingin päätöksen tilat ja ne liitettiin tavallisina alueina kruunun määräysvaltaan. Peruuttamatta jäi vain aatelin vanha rälssi.




Kreivi Pietari Brahe on saanut muistopatsaansa Suomessa mm. Turkuun, Raaheen, Lieksaan ja Kajaaniin. Myös Ruotsista löytyy kreiville omistettuja veistoksia. Kajaanissa kreivin perintöä on vaalittu myös muulla tavoin. Hänen nimeään kantaa yksi ydinkeskustan itä-länsisuuntaisista pääväylistä, nimittäin Brahenkatu. Kun Kajaanin kaupunki vuonna 2001 juhli 350-vuotistaivaltaan, valittiin Lehtikankaan ja Soidinsuon ala-asteiden yhteiseksi nimeksi Pietari Brahen koulu. Muutos aiheutti jonkin verran keskustelua, mutta uusi nimi on jo vakiinnuttanut asemansa.

Reijo Heikkinen